Pohdintaa verkkokurssista

En ole jättänyt blogiini verkkokurssi-ideaa. Useita ideoita on kyllä pyörinyt mielessä niin kirjaston henkilökunnalle kuin asiakkaillekin tarkoitetusta verkkokurssista. Lisäksi olen miettinyt maahanmuuttajille tarkoitettua kurssia kielen oppimisen tueksi, sillä sitä aihepiiriä olen viime aikoina viestinnän lisäksi töissä pohdiskellut ja työstänyt.

Oppilaitosympyröissä on kuitenkin yleensä niin, että verkko-opetukselle on jo oma alustansa. Sitä voidaan parhaassa tapauksessa (jos opettajalla on osaamista ja viitseliäisyyttä) käyttää melko monipuolisesti. Itselläni on tällä hetkellä käytössä Helsingin oppilaitoksille hankittu Fronter. Sitä käytän oikeastaan päivittäin opiskelijoitten kanssa.  Aikaisempia kokemuksia opettamisesta osittain verkko-oppimisympäristössä on tullut myös Opitista ja Moodlesta. 

Nämä verkkoalustat ovat osittain samanlaisia osittain erilaisia, mutta joka tapauksessa ne ovat ulkopuolisilta suljettuja ja tukevat etätehtävien  tekemistä. Itselläni olisi kyllä suuri kiusaus jatkossa yhdistää suljettu oppimisympäristö ja avoimet verkkotyökalut niin, että lisäksi perustettaisiin yhteinen blogi tai jokainen osallistuja tekisi oman bloginsa. Tarkoitus olisi siis harjoitella verkkoelämää ja yhteisyyttä verkossa myös oppilaitoksen jälkeistä  elämää varten. Toinen hyvä asia olisi upottaa wiki oppimisympäristöön vaikka linkin avulla.

Lisäksi olen pohtinut sitä, puhutaanko tässä tehtävässä nyt oikeasta verkko-opettamisesta/oppimisesta vai verkon työkalujen opettamisesta. Viime mainittuhan onnistuu usein ihan lähiopetuksena jollain kurssilla (vaikkapa kirjastossa), ja lopputuloksena on yleensä se, että monelle osallistujalle tämä uusi väline (Facebook, wiki, blogi…)  tulee ainakin tutuksi ja toiset kykenevät jopa ottamaan sen aktiivikäyttöön ja kehittävät taitojaan samalla eteenpäin. 

Mietiskelin sitä, minkälainen kurssi ihan pääasiassa verkko-opetuksena toimisi kirjastossa. Puhtaaseen verkkokurssiin en usko, vaan ainakin yksi lähitapaaminen on tarpeen. Toinenkin olisi tarpeen, mutta sen voisi tarvittaessa korvata samanaikaisella kuvallisella etäyhteydellä (webinaari tms.), mutta myös chat-istunto (mese) voisi toimia rajatun aiheen ja pienen ryhmän kanssa.

Voisin hyvin kuvitella jonkin uuden työvälineen käyttöönottoprosessin ja harjoittelun etenevän niin, että ensin kaikki osallistujat saisivat itselleen jonkin pienen aloitustietopaketin vaikkapa vain sähköpostitse. Materiaaliin tutustuttaisiin niin, että jokaisella olisi ainakin jonkinlainen kokonaiskäsitys siitä, mitä ollaan tekemässä ennen ensimmäistä kokoontumista. Sitten kokoonnuttaisiin yhdessä ja keskusteltaisiin aiheesta. Vetäjä/kouluttaja pitäisi huolen, että kaikki olennaiset aihepiirit tulisivat käsitellyiksi. Yhteiselle työskentelylle voitaisiin perustaa blogi ja/tai wiki. Kouluttaja antaisi etätehtävän, ja sitä työstettäisiin yksin ja yhdessä esim. wikissä. Sovittaisiin myös tehtävälle varattu aika, seuraava/seuraavat yhteiset sessiot ja yhteydenpitotavat. Vaikka kyse olisi yhteisestä projektista, täytyisi kouluttajan ottaa vastuu yhteisestä etenemisestä ja lopputulokseen pääsemisestä. Toisaalta tällaisen koulutuksen varsinainen lopputulos olisi kunkin osallistujan oppiminen, ei niinkään yhteisesti tuotettu materiaali/tuote.