23 asiaa -kurssin loppumese

Lopetimme juuri äsken kurssin viimeisen (niin kai?!) mesen. Itselläni kuitenkin maaltapaluu viivästyi, joten pääsin mukaan chattiin vasta toiselle tunnille. En siis tiedä kaikkea, mitä mesessä käsiteltiin, mutta ainakin joitain tilastotietoja oli alussa esitetty (kurssiin käytetty aika…). Lisäksi keskusteltiin tuloksista, suunniteltiin yhteistä wikityöskentelyä (introihin laitettavaa tekstiä varten) ja kiiteltiin opeja ja toisiamme antoisasta (tai oikeastaan paljon antaneesta ja ottaneesta) kurssista. Nyt on tyytyväinen mutta samalla haikea olo.

 

                      

Kurssin jälkeen

Tuntui, että on otettava taas verkkokynä käteen ja jatkettava bloggaamista. Muuten on vaarana se, että hyvistä aikeista huolimatta bloggaaminen jää – kun ei ole pakko. Monet sellaiset asiat, joita ei syystä tai toisesta välttämättä tarvitse tehdä, kun ovat edelleen tekemättä.

Keskuspuistoa talvella

Olen vielä vähän toipilas tästä kovasta 23 asiaa -puristuksesta, mutta löysäilyyn on nyt jonkin verran varaa, kun vietän parhaillaan viikon talvilomaa. Sama helpotuksen- ja uupumuksentunne tuntuu olevan monella muullakin kurssilaisella blogiteksteistä päätellen, vaikka en kasvokkain olekaan asiasta nyt kenenkään kanssa päässyt keskustelemaan. Silti en ole ollenkaan sitä mieltä, etteikö tämä satsi olisi ihan tehtävissä. Ohjaajamme pystynevät sitten tuotoksista toteamaan, vastaavatko aikaansaannoksemme sitä, mitä pitäisi. Eiköhän useimmissa tapauksissa sentään!

Kiitos kaikille kurssitovereille ja ohjaajille! Minäkin yritän päästä meseen.

Pohdintaa verkkokurssista

En ole jättänyt blogiini verkkokurssi-ideaa. Useita ideoita on kyllä pyörinyt mielessä niin kirjaston henkilökunnalle kuin asiakkaillekin tarkoitetusta verkkokurssista. Lisäksi olen miettinyt maahanmuuttajille tarkoitettua kurssia kielen oppimisen tueksi, sillä sitä aihepiiriä olen viime aikoina viestinnän lisäksi töissä pohdiskellut ja työstänyt.

Oppilaitosympyröissä on kuitenkin yleensä niin, että verkko-opetukselle on jo oma alustansa. Sitä voidaan parhaassa tapauksessa (jos opettajalla on osaamista ja viitseliäisyyttä) käyttää melko monipuolisesti. Itselläni on tällä hetkellä käytössä Helsingin oppilaitoksille hankittu Fronter. Sitä käytän oikeastaan päivittäin opiskelijoitten kanssa.  Aikaisempia kokemuksia opettamisesta osittain verkko-oppimisympäristössä on tullut myös Opitista ja Moodlesta. 

Nämä verkkoalustat ovat osittain samanlaisia osittain erilaisia, mutta joka tapauksessa ne ovat ulkopuolisilta suljettuja ja tukevat etätehtävien  tekemistä. Itselläni olisi kyllä suuri kiusaus jatkossa yhdistää suljettu oppimisympäristö ja avoimet verkkotyökalut niin, että lisäksi perustettaisiin yhteinen blogi tai jokainen osallistuja tekisi oman bloginsa. Tarkoitus olisi siis harjoitella verkkoelämää ja yhteisyyttä verkossa myös oppilaitoksen jälkeistä  elämää varten. Toinen hyvä asia olisi upottaa wiki oppimisympäristöön vaikka linkin avulla.

Lisäksi olen pohtinut sitä, puhutaanko tässä tehtävässä nyt oikeasta verkko-opettamisesta/oppimisesta vai verkon työkalujen opettamisesta. Viime mainittuhan onnistuu usein ihan lähiopetuksena jollain kurssilla (vaikkapa kirjastossa), ja lopputuloksena on yleensä se, että monelle osallistujalle tämä uusi väline (Facebook, wiki, blogi…)  tulee ainakin tutuksi ja toiset kykenevät jopa ottamaan sen aktiivikäyttöön ja kehittävät taitojaan samalla eteenpäin. 

Mietiskelin sitä, minkälainen kurssi ihan pääasiassa verkko-opetuksena toimisi kirjastossa. Puhtaaseen verkkokurssiin en usko, vaan ainakin yksi lähitapaaminen on tarpeen. Toinenkin olisi tarpeen, mutta sen voisi tarvittaessa korvata samanaikaisella kuvallisella etäyhteydellä (webinaari tms.), mutta myös chat-istunto (mese) voisi toimia rajatun aiheen ja pienen ryhmän kanssa.

Voisin hyvin kuvitella jonkin uuden työvälineen käyttöönottoprosessin ja harjoittelun etenevän niin, että ensin kaikki osallistujat saisivat itselleen jonkin pienen aloitustietopaketin vaikkapa vain sähköpostitse. Materiaaliin tutustuttaisiin niin, että jokaisella olisi ainakin jonkinlainen kokonaiskäsitys siitä, mitä ollaan tekemässä ennen ensimmäistä kokoontumista. Sitten kokoonnuttaisiin yhdessä ja keskusteltaisiin aiheesta. Vetäjä/kouluttaja pitäisi huolen, että kaikki olennaiset aihepiirit tulisivat käsitellyiksi. Yhteiselle työskentelylle voitaisiin perustaa blogi ja/tai wiki. Kouluttaja antaisi etätehtävän, ja sitä työstettäisiin yksin ja yhdessä esim. wikissä. Sovittaisiin myös tehtävälle varattu aika, seuraava/seuraavat yhteiset sessiot ja yhteydenpitotavat. Vaikka kyse olisi yhteisestä projektista, täytyisi kouluttajan ottaa vastuu yhteisestä etenemisestä ja lopputulokseen pääsemisestä. Toisaalta tällaisen koulutuksen varsinainen lopputulos olisi kunkin osallistujan oppiminen, ei niinkään yhteisesti tuotettu materiaali/tuote.

Arviointia opitusta (= tehtävä 22)

Viimeisessä varsinaisessa tehtävässä on taas tarkoitus katsoa taaksepäin menneeseen kurssiin ja todeta, mitä uutta on tullut poimittua reppuun tämän polun varrelta. Aika paljon, noin nopeasti arvioituna!

Kaikesta kurssilta saadusta uudesta sekä täydentävästä tiedosta ja kokemuksesta on hyötyä, ja aika monta työkalua on jäänyt ihan oikeaan käyttöönkin. Ensinnäkin tämä bloginpito on ollut mukavaa ja luonnikasta, joten en ehkä luovu siitä kurssin loputtuakaan. Deliciousia pidän hyödyllisenä, ja sen käyttöä voisin kehittää vielä itseäni paremmin palvelevaksi. Työyhteisön yhteiseksi välineeksihän se sopii oikein hyvin. Tämän lisäksi Qaikulla olen pari kertaa  raportoinut ja seuraan sitä muutaman kerran viikossa, Flickriin aion perustaa työ-/pedagogisiin asioihin liittyvän albumin, joitain keskustelufoorumeita seurailen silloin tällöin, äänitiedostoja radio-ohjelmista ym. lataan, kun tarvitsen kuunneltavaa esim. matkalle, LibraryThingistä harkitsen lisätilan hankkimista ja wikin avulla olen valmis yhteistyöhön erilaisissa yhteyksissä (työpaikalla sitä on harrastettu jo ennen kurssiakin).

Googlasin ohjeen mukaan mainintoja kurssistamme. Niitä löytyi tuhansia, ja aika kauan selailinkin osumia. Google on löytänyt omankin blogini, mikä tietysti on ihan odotettavissakin.  Luin Kate Sheehanin kirjoituksen Are librarians culturally self-aware?. Aika innostuneita, mutta kriittisiä sekä Kate että hänen kommentoijansa tuntuivat olevan. Minusta kirjaston ei kuitenkaan pitäisi liikaa varoa joillekin foorumeille osallistumista tätimäiseksi tai pliisuksi leimautumisen pelossa. Jos osallistuminen muuten tuntuu perustellulta, uskon, että kirjaston edustajien esiintymistapa ja tekstit itsessään puhuvat puolestaan. Jos esiintyminen on fiksua, se varmasti saa myös vastakaikua. Kaiken kaikkiaan näen sosiaalisen median parhaina puolina tiedon/aineiston jakamisen helppouden ja uudenlaisen osallistumisen mahdollistamisen.

Voivatko pelit opettaa oppimaan?

Suomalaisessa koulukirjastoyhdistystoiminnassa mukana olleena olen aina silloin tällöin seuraillut suuren amerikkalaisen sisarjärjestön sivuja ja sen kannanottoja/julistuksia. Vuonna 2007 AALS (American Association of School Librarians) julkaisi uudet oppimisen tavoitteet eli Standards for the 21st-century learner. Nämä standardit itsessään eivät sisällä mitään pelaamista koskevaa. AASL:n painotukset ovat edelleen oppimaan oppimisessa ja informaatiolukutaidossa, joka nyt on saanut vahvistusta teknologian hyväksikäytöstä ja kollaboratiivisuudesta. Sen sijaan The School Library System of Genesee Valley Educational Partnership on näemmä tutkinut pelien opetuskäyttöä ja julkaissut lukemamme tekstin pelien pelaamisen yhteydestä AASL:n uusiin oppimisen standardeihin sekä New Yorkin osavaltion oppimisen standardeihin (New York State educational standards).

Dokumentti on ihan mielenkiintoinen, ja olen taipuvainen uskomaan moniin siinä mainittuihin pelaamista koskeviin väitteisiin – noin suurin piirtein. Mihin tahansa pelaamiseen näitä väitteitä/tuloksia ei käsittääkseni kuitenkaan suoraan voi siirtää, ja tässä nimen omaisessa hankkeessa onkin käytetty tarkkaan valittuja pelejä.

AASL näkee lukemisen oppimisen perustaitona. Sen lisäksi tarvitaan monia muita (meta)taitoja, joita voi soveltaa erilaisissa yhteyksissä. Pelipöydässä monet näistä taidoista tulevat esiin, joten (ainakin sopivien pelien) pelaaminen tuntuu tarjoavan oppijalle hyvän harjoittelukentän toivottujen taitojen kehittämiselle. En epäile, etteivätkö monet mainituista taidoista (ongelmanratkaisu, eettinen pohdinta, yhteistyö…) tulisi esiin myös verkkopelaamisessa. Uskonkin, että monet pelaamisen positiiviset vaikutukset voivat koskea myös verkkopelaamista. Pelaamista kannattaa hyödyntää opetuksessa, mutta on liian optimistista uskoa kaiken pelaamisen kehittävyyteen.

Verkkopelien lumoissa

En ole mitenkään erityisen innokas verkkopelaaja, mutta olen mukana Facebookissa, ja useampikin sen peleistä on ainakin jonkin verran tullut tutuksi. Facen tämän hetken suosituinta peliä eli Farmvilleä olen  pelannut jo jonkin aikaa, ja levelini on nyt 16. Sitä ennen pelasin jo muutamaa muutakin maanviljelypeliä, erityisesti Farm Town -nimistä.

Näissä peleissä pelaaja on maanviljelijä, joka kehittää omaa maatilaansa raivaamalla maata, viljelemällä sitä ja hankkimalla puita, eläimiä sekä rakennuksia ym. Maanviljely tuottaa satoa, jonka voi myydä, ja näin saadaan rahaa. Sillä pelaaja taas voi ostaa haluamiaan asioita pelin kaupasta. Farmvillen tilallinen voi myös laajentaa tilaansa ostamalla lisää maata.

Verkkopelaaja ei kuitenkaan ole koskaan yksin, ei myöskään virtuaalimaanviljelijä. Naapureiden kanssa lähetellään lahjoja, ja Farmvillessä käydään sopivissa tilanteissa myös naapurin tilalla lannoittamassa peltoja ja ruokkimassa kanoja. Tällä hetkellä  vaihdellaan  vilkkaasti Valentinen päivän -lahjoja,  ja monella on meneillään hevostallin rakentaminen naapureiden avulla.

Myös Runescape on minulle ennestään jonkin verran tuttu. Omat poikani pelasivat Runea melko ahkerasti vielä vuosi pari sitten, ja maksoimme jonkin aikaa myös pelin jäsenmaksuja molempien osalta. Katselin nyt kuitenkin ensi kertaa Runen opetusvideota, ja melko tutulta touhu näytti. Sen jälkeen pyysin vielä nuorisolta pienen opastuskierroksen Runessa, ja  poikien lonkkaa vetäneet pelihahmot virkistyivät hetkessä taas pelikuntoon. 

Läksimme liikkeelle Draynor Villagesta, joka on  pieni kylä. Siellä käytiin pankissa hakemassa esineitä, erityisesti riimuja (loitsujen tekoon tarvittavia esineitä), ja sitten lähdettiin taistelemaan zombeja vastaan. Se tapahtui hyppäämällä jonkinlaiseen aukkoon, josta päästiin pieneen luolaan (dungeon). Zombien kävi tietysti huonosti, kun niitä vastaan käytiin meleellä, rangella ja magialla (kokeiltiin kaikkia vaihtoehtoja).

Pian zombien mäiskintä kävi tylsäksi, ja lähdettiin kävellen kohti Lumbridgea. Sieltä päätettiin kuitenkin hetimiten lähteä kaivoshommiin Al Kharidin aavikolle, josta löysimmekin monenlaista kaiveltavaa (kuparia, tinaa, hiiltä, rautaa, mithrilliä ja kultaa). Kokeilin itsekin tätä hommaa, ja hurjan näköiset skorpionit jättivät meidät onneksi rauhaan, koska pelihahmolla oli leveleitä riittävän paljon.

Saadut metallit ja hiili piti hyödyntää. Siispä oli järkevää lähteä aavikolta Al Kharidin kaupunkiin sulattamaan saalis harkoiksi.  Tätäkin puuhaa kokeilin. Sitten mentiin taas pankkiin lisää riimuja hakemaan, ja niiden avulla päästiin teleporttaamaan uuteen paikkaan, Varrockiin.  Siellä ryhdyttiin takomaan, ja sain aikaiseksi nuijan, kypärän ja haarniskan. Ne myytiin sekatavarakaupassa, ja rahaa tuli. Lopuksi mentiin vielä kirkkoon rukoilemaan Saradominia. Näin saatiin kuluneet prayer-pisteet palautettua taas toivotulle tasolle. Ottipa voimille!

Wikiyhteistyö

Yhteistyö verkossa -tehtävä tuntui tähän asti haastavimmalta, sillä oman profiilin luominen yhteiseen kurssiwikiin ei ollut ihan vain istumalihaksia vaativa. Muutaman epäonnistumisen, tarkan Anne Rongaksen videoiden katselun ja esim. nimenomaan kielletyn sivupohja-sivun profiilisivun muuttamisen jälkeen sain viimein oman profiilisivuni luotua.

Myös mallina olleen profiilisivun sain käsittääkseni palautettua ennalleen ilman Matin apuun huutamista. Hän näytti kyllä jo history-välilehden mukaan joutuneen muutaman kerran  palauttamaan sivun  entiseen muotoonsa ryhmän jäsenten omien profiilisivujen luomisen yhteydessä.  Tämä viittaisi siihen, että vaikeuksia on ollut muillakin tämän tehtävän kanssa, ja joku taisi blogissaan kirjoittaakin wikispacesin selättämisestä. Vähän oli sama tunne, sitten kun vaadittu kuvakin oli viimein siirtynyt paikoilleen profiilisivulle – se tosin humahti sinne ihan vaivatta. Mutta eteenpäin elävän mieli – to be continued…

Wikeistä tiedonlähteinä

23 asiaa -kurssin eteenpäin puskemiseen on kulunut taas aikaa, ja olen tarkastellut wikejä monipuolisina tiedonlähteinä. Wikipedian rinnakkaiswikeistä useampi on entuudestaan jo kohtuullisen tuttu. WikiIndexistä tutkin mm. eri aiheisia wikejä ja innostuin erityisesti kaupunkeja koskevista. Kävin läpi mm. Lontoota koskevia wikejä.

Kirjastoasioita käsittelevistä wikeistä LibrarySuccess sisältää kirjastojen jakamia parhaita käytäntöjä. Sen Readers´Advisory sisältää hyödyllistä tietoa esim. kirjallisuuspiirin vetäjälle. LISWikistä löysin taas mm. kirjastonhoitajien blogeja, joista monia ei kuitenkaan ollut pitkään aikaan päivitetty.

KirjastoWikiä katsellessani menin nyt ihan ensimmäistä kertaa tämän verkkokurssin omaan wikiin. Pitipä hiukan heti muokatakin sitä, sillä toista lähitapaamistamme koskevasta tekstistä puuttui oma nimeni osallistujalistasta.

Katsoin kehotuksen mukaisesti myös Wikimapin Tallinnaa, ja etsin reitin tutusta hotellista Estonia-teatteriin. Kuva oli kuitenkin melko suttuinen verrattuna saman wikin Meilahti/Laakson kotimaisemaan. Siinä yksittäiset puut ja talot erottuvat paljon elävämmin.

WikiIndexistä lähempään tutkiskeluun valitsin kaksi koulutukseen (education)  liittyvää wikiä. The Teachers’ Lounge vaatii käyttäjää kirjautumaan, mikäli haluaa muutosoikeuden wikiin. Tämä wiki sisältää ohjeistuksen EditMe-wikin rakentamiseen sekä käyttöön, ja opastuksessa on mukana selkeäntuntuisia videoita. Muuta sisältöä en saanut esiin kirjautumatta.

 WikiEducator  on puolestaan tarkoitettu opettajien ja kouluttajien yhteistyöhön projektien ym. opetukseen liittyvän materiaalin suunnittelussa ja kehittämisessä. Sivusto tuntui kutsuvalta, eikä mukaan tuntuisi vaikealta lähteä.

Kirjastojen ja asiakkaiden väliseen kommunikointiin tarkoitettuun  wikiin on St. Joseph County Public Library  South Bendissä Indianassa ottanut mukaan mm. kirjoja, koulutusta, tietopalvelua ja harrastuksia koskevat osiot. Kirjoihin liittyvästä kohdasta löysin listan paikalliskirjailijoista, jossa oli lyhyesti myös luonnehdittu kunkin kirjailijan henkilöä ja tuotantoa. Näitä tekstejä saattoi editoida, kun kirjautui wikiin. Information Desk -kohdasta löytyi mm.  tietoa siitä, missä oikeudellisissa asioissa kirjasto voi auttaa asiakasta ja missä asiakkaan on hankittava muuta varsinaista oikeusapua.

Educa ja wikit

Menin eilen töiden jälkeen Educa-messuille, ja kävin mm.  Oppimisen Sillat  -hankkeen  kirjanjulkistamistilaisuudessa, tapasin tuttuja ja kiertelin muuten messuosastoja. Kirjastojen  yhteinen standi emäntineen (g310) toimi loistavasti.

Tämän päivän kurssiepistolanani olivat  kuitenkin wikit. Aiheeseen liittyvässä tehtävässä tutustuin yleisen kirjaston eli Albany County Public Library n henkilökunnan wikiin. Se tuntui olevan tarkoitettu ihan  kaikentyyppisten työasioiden hoitoon, ja sieltä löytyi todella  monenlaisia dokumentteja. Kohdassa Building Needs Assessment Main Page työstettiin mm. kirjaston missiota ja visiota. Tällä hetkellä voimassa oleva  missioversio näytti seuraavanlaiselta.  

The mission of the Albany County Public Library is to meet the needs of the public by offering open access to a diverse collection of materials, a friendly environment, and community-based programs to encourage learning throughout life.

Viimeisin ehdotus uudeksi missioksi oli taipunut muotoon:

It is the Mission of The Albany County Public Library:

• To anticipate and effectively respond to Albany County’s need for information;
• To make available current and popular materials in a variety of formats;
• To facilitate lifelong learning;
• To participate in raising the level of basic literacy in the area; and
• To enrich and enhance the quality of life throughout Albany County.

Tässä kohdassa ei versioille ollut annettu päivämäärätietoja, mutta yleisesti  Needs assessment draft reports -kohtaa oli päivitetty 5 kuukautta sitten. Mission asiasisältö sinänsä tuntui aika  samantapaiselta kuin meikäläisissäkin kirjastoissa. Eri kohtia tässä henkilökunnan wikissä  päivitettiin erilaisella taajuudella – toisia aktiivisesti ja toisia laimeammin. Hiukan sekava kokonaisvaikutelma tästä wikistä jäi.

Suunnittelumallejakin tutkin. Adaption patterns  esitteli mielestäni tapoja, joilla wikejä voisi hyödyntää ja joilla ihmiset saisi niitä käyttämään. People patterns tuntui esittelevän erilaisia suhtautumistapoja wiki-työskentelyyn. Lueskelin useampia ja valitsin sitten Spectator-tyypin, jolle tyypillistä oli wikien lueskelu ja hyötykäyttö sitä kautta. Spectator ei itse kirjoita kommentteja tai taggaa wikejä vielä, mutta hänestä saattaa kuitenkin vähitellen kehittyä Contributor, joka ryhtyy tuottamaan aineistoa wikiin.

Toinen lähipäivä

Istumme parhaillaan 23 asiaa -kurssin lähipäivällä Kohtaamispaikalla. Keskustelua on käyty monista aiheista kuten LibraryThingistä, Deliciousista ja wikeistä.

Matti tuossa taitaa parhaillaankin olla kurssin wikissä samoin kuin muutamat muutkin kurssilaiset. Sieltä katseltiin ainakin verkkokurssiasioita. Itselläni on verkkokurssiosio vielä vaiheessa (kuten muutama muukin juttu), joten yhdessä tekemisen vaihtoehto voisi tulla kysymykseen. Toisaalta olen saanut jo useammankin idean omasta kurssista, mutta ne eivät ole vielä edenneet pidemmälle.

Library Day in the Life vaikutti aika mielenkiintoiselta. Siellä tuntuu olevan erilaisia ja eri puolilta maailmaa peräisin olevia kirjastolaisten kuvauksia omasta päivästään. Useissa taitaa olla mukana kuvaakin. Täytyy tutustua paremmin myöhemmin. Jos oikein käsitin, uusi vastaava päivä, jota toivotaan kuvattavaksi, on ihan pian. Olisikohan se ollut jo 25.1.?

Toinen mielenkiintoinen asia, jonka Matti juuri esitteli, on Google Earthin hyödyntäminen kirjailijan elämän, tuotannon tai yksittäisen kirjan esittelyssä. Tätä voisi näyttää myös vinkkauksessa. Tällaisen matkan voi kaiketi liittää myös GPS-laitteeseen ja kulkea sitten esim. Waltarin jalanjäljillä Helsingissä.

No niin, nyt kuitenkin hiukan neljän jälkeen lopettelemme. Esitellyt uudet linkit luvattiin laittaa kurssiblogiin. Tehtäviä saa kuitenkin palauttaa muistaakseni 21.2. asti. Siispä  tsemppiä kaikille keskeneräisille loppurutistukseen.